// isin rinsessalle //


Pyykkinarulla heiluvat taannoiset Porvoon tuliaiset. Tuleva isä valitsi (pyydettäessä) rinsessalleen rimpsumekon sekä harmaat collegehousut. Vauvanvaatteiden metsästys tuskin kuuluu kenenkään miehen lempiharrastuksiin (ja jos teillä on toista tietoa, tahdon kuulla lisää!), mutta puoliväkisin hyllyn eteen raahattuna olin havaitsevinani äijäkuoren alla orastavaa innostuksen poikasta. 

Käskin miestä valitsemaan tyttärelleen mekon. Ensin rekistä nousi simppeli tummansininen farkkumekko. Arvasin, ajattelin itsekseni. Henkari palautui kuitenkin yllättäen nopeasti paikalleen, kun mies tuumasi mekon olevan sittenkin liian tumma. What? Ajattelin, että mies nappaa käteensä ensimmäisen silmiin osuvan koltun ja kiitää kassalle. Olinpahan väärässä... Kohtalaisen harkinnan jälkeen Kinkulle valikoitui lila rimpsumekko, joka oli miehestä söpö. Tuplawhat!! Seuraavaksi pyysin pöksyjä. Mies valitteli liian poikamaisia tummia värejä ja raitakuoseja. Lopulta armon saivat vaaleanharmaat polvipaikatut verkkarit. Jes söör, tuumasin ja etsin tarpeeksi pienen koon. (Koska niistä miehellä ei selvästi ole käsitystä. Sen verran monta kertaa sain ohjata herraa pois 98 senttimetristen hyllyltä. Ei ihan noin isoa juhannusvasikkaa, pliis!) 

Kassan kautta poistuessani ajattelin, että tästä se lähtee. Talvella mies oli huolissaan, että hukutan hyllyt pinkkiin ja hörsellykseen. Armon saivat vain urheilulliset kuosit ja farkut. Kuukausia myöhemmin likka ei ole vielä syntynytkään ja jo nyt miehen sydän alkaa osoittaa pehmenemisen merkkejä. Ensin pitsimekko, sitten pinkki cruiseri ja lopulta valkoinen poni. Tässä huushollissa taitaa parin viikon päästä olla uusi first lady.
 
(Jotta tässä ei nyt olisi täysin miehisyys katkolla niin täytyy vielä kertoa, että valitsemani kukalliset haaremihousut olivat miehen mielestä ihan Pieni talo preerialla -kamaa. Että yök.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti