// kuplassa //

Umpio, johon sukelsin juhannusaattona, alkaa pikku hiljaa rakoilla. Kinkusta kirjoittaminen on tuntunut yllättävän vaikealta, kuvien julkaiseminen lähes mahdottomalta. (Mikä ero muka on blogilla ja Instagramilla?) Syytän hormoneja, jotka sulkevat koko muun maailman vauvantuoksun ulkopuolelle. Vastasyntynyt näyttää niin herkältä otukselta, että sitä haluaa suojella tuntemattomien katseilta ja kommenteilta, olivatpa ne miten kauniita tahansa. Vaikka Kinkku sai tutustua Porvoon katuihin jo muutaman päivän vanhana, ja on koko kesän reissannut pitkin Suomea, erityisesti bloggaaminen on tuntunut kaukaiselta. Pari päivää sitten ystävä otti blogini puheeksi ja jäin miettimään, mitä todella haluan jatkossa tehdä. Punnittuani asiaa huolella tajusin, että haluan jatkaa.

Joten tässä sitä nyt ollaan. Jotenkin erilaisena ja muuttuneena, mutta kuitenkin ihan samana tyyppinä. Kolmen kuukauden aikana koko maailma on heittänyt kuperkeikkaa. Ja se on kuulkaa ihanaa! Kinkku syntyi juhannusyönä terveenä ja pontevana. Temperamenttinsa tyttö on selkeästi perinyt äidiltään, olihan neiti jo synnytysosaston kovaäänisin ja kovin komentaja. Kesän aikana on käyty läpi mahavaivat, imetyshaasteet ja maitoallergiaepäilyt, mutta myös hurmaavat ensimmäiset hymyt ja varovaiset juttelut. Nimen neiti sai viikko sitten. Aavan seikkailut alkavat siis tästä.

En aio kauhistuttaa pitkästyttää teitä yksityiskohtaisella synnytyskertomuksella tai listaamalla lukuisat imetysongelmat, joita kohtasimme. Jos jotakin kuitenkin kovasti kiinnostaa saada vertaistukea aiheista nelikiloisen pusertaminen maailmaan avosuutarjonnassa tai rintaraivoajasta tyytyväiseksi pullolapseksi, niin voin kertoa enemmän. Mutta vain jos tahdotte.


7 kommenttia:

  1. Kiva kun palasit :) Kovin on suloinen tyttö, ihana tuo oik.alakulman kuva :D Itsekin olen yrittänyt saada kuvan kun poju on suu niin väärinpäin kun vaan voi olla, mutta ennenkö ehdin kameraa käsiini saada on ilme jo muuttunut parkunaksi joten on jääny kuvat saamatta. Ehkä vielä joskus onnistaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun olet täällä :) Täytyy tunnustaa, että tuo tarkoittamasi kuva on sadistisen toiminnan tulosta. Vauvathan matkivat ilmeitä, ja pitihän sitä kokeilla. Muutaman kerran onnistuimme huijaamaan Aavaa alkamalla muka itse itkemään ja tytön naama vääntyi heti surkean näköiseksi. Ei toimi enää, nyt tyty vaan nauraa tekoitkun nähdessään.

      Poista
    2. hmm..pitäisiköhän kokeilla :D :D

      Poista
  2. Suloinen tyttö, onnea! Ja hyvä kun palasit, täällä ainakin on jo kovasti ooteltu:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! On kiva olla takaisin, kun on odotettu :)

      Poista
  3. Jihuu. ihanaa kun olet täällä taas. Innolla odotan mitä kaikkea blogisi taas tuo tullessaan...
    Ja voi pyhä jysäys miten voi Aava olla itse ihanuus!!
    Täällä ois sitten tarjolla potentiaalinen sulhasehdokas, ikäeroakin vain muutama päivä.Ja komea kuin mikä,tietysti. Ajattele kuinka kätevää, säästyttäis niiltä kaikilta kyyneliltä ja raivokohtauksilta sitten teini-iässä, kun ei tarvitsisi niitä sydämiä näiden meidän mussukoiden särkeä.
    Vai oliko ne järjestetyt avioliitot jotenkin juridisesti arveluttavia tässä maassa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, ehdottomasti! Pitäiskö meidän alkaa jo suunnitella tulevia häitä? :D En todellakaan halua tänne mitään mopomasaa notkumaan portinpieleen sätkä huulessa. Parempi kun me vanhemmat ja viisaammat hoidetaan nää kumppaninvalinnat nuorison puolesta, ne kuitenkaan tiedä omaa parastaan. :D

      Poista